|
voikko sabino suomenhevosori 152cm koulupainotus Vaativa B omistaja Mikaela VRL-08085 kasvattaja Possiikeri
Monelle oli omituista,kun ostin Lusmun. Eihän vika ollut hevosessa, päinvastoin. Mä olin etsinyt hevosta jo pitkään. Suomenhevosta. Se ei kuitenkaan saanut olla takapihalta repäisty, linjojensa yli lihonut tätiratsu tai juuri radoilta saapunut ravurinraato. Kävin kerta toisensa perään kiertämässä kasvattajilla, mutta mikään ei oikein houkutellut. Mikään ei kelvannut mulle, kunnes näin sen myynti-ilmoituksen. Paljoa enempää ei tarvittu. Emänsä luona karsinassa katseli herasilmäinen voikko varsa, jolla oli vähän liian pitkät jalat pysyäkseen niillä pystyssä.Silti kaikki mun tutut tuntuivat järkyttyvän yleisesti siitä faktasta, että olin ostanut hevosen. Olinhan etsinyt sitä niin kauan, että muilta oli jo loppunut usko. Ainoastaan mun paras kaveri käänteli katsettaan puhelimen näytöllä olevasta ruipelon kuvasta muhun epäuskoisen näköisenä ja sanoi: "Voi ääliö, menit sitten ostamaan varsan!" Nyt mä sitten omistan koulupainoitteisen suomenhevosen, joka liikkuu kuin enkeli. Ei se esteistä ymmärrä mitään ja uskonpuute iskee jokainen kerta sen palatessa lyhyeltä laidunkaudeltaan taas kolme kokoa isompana, mutta se on silti mulle toteutunut unelma.
Lusmu elää jonkinlaisessa rinnakkaisulottuvuudessa,jossa ei murehdita turhasta. Lusmu on lunki tyyppi, jolle sen lempinimi sopii. Se ei ole koskaan kyllästynyt elämään vaan tahtoo nauttia siitä kaikin riennoin.
Tarinakilpailut Pikkulinnussa 31.12.2015Ennen kisaradan aloittaessaan Mikaela koetti rohkaista itseään kolmella eri syyllä. Ne kaikki koettivat jollain tapaa selittää tuomarin pistävän vihaisen ilmeen. Mikaela ei ollut varma, oliko se tuomarin normaali ilme, mutta jos ei ollut, Mikaelan rohkaisevat syyt olivat: 1) Oli kylmä. Ehkä tuomari unohti villasukat kotiin. Mitä tahansa, mikä sai Mikaelan ajattelemaan, ettei syy ollut hänessä ja Lusmussa. Toisaalta Mikaela taas oli ihan varma, että ilmeen taustalla saattoi olla myös hänen vähintäänkin Notredamen kellonsoittajan selkänsä. Tai siltä se sinä päivänä tuntui, vaikka Mikaela mietti ryhtiään ja pyöritteli hartioitaan taaksepäin. Voi unohtuneet villasukat (ja mahdollisesti villapöksyt) sentään. Se kaikki johti Mikaelan päässä jonkinlaiseen aivovaurioon ja puolivälissä rataa nainen vain toivoi, että oli suorittanut kaikki siihen mennessä tarvitut liikkeet. Joskus Mikaela hermoili liikaa. Hän oli jopa käynyt aikoinaan sellaisen fancyn kurssin kisajännityksen hallitsemisesta. Yleensä Mikaela hallitsi jo sen puolen, mutta jokin tuomarin vihaisessa ilmeessä sai naisen pois tolaltaan. Ohi ratsastaessaan Mikaela kuitenkin vilkaisi suoraan leijonan kitaan – tai oikeastaan olkapäälle. Siinä oli valkea läntti, sellainen, joka ei tosiaan kuulunut siistiin Kingslandin untuvatakkiin. Samalla Mikaela kuuli jonkun talitintin laulua katosta. Ei se ollutkaan hevonen, joka on kakannut, Mikaela ajatteli iloisesti ymmärtäessään, ettei nyrpeä ilme liittynyt mitenkään heidän suoritukseensa. Eikä toivottavasti vaikuttaisikaan. Tarinakilpailut Pikkulinnussa 31.12.2015Mikaelalla ei ollut silloin hyvä päivä. Tosin joinain päivinä Mikaela mietti, oliko sillä koskaan hyvä päivä VARSINKAAN kun Mikaela olisi kaivannut hyvää päivää. Toisaalta Mikaela oli myös kauan sitten todennut olevansa jonkinlainen suuremman voiman keino huvittaa itseään. Mikaela tunsi itsensä hovinarriksi sinäkin päivänä, kun seisoi valkoisissa kisapöksyissään lähes nukkuvan Lusmun kanssa muiden ratsukoiden sinkoillessa ympärillä ja mietti, missä ihmeessä Cella oli.Mikaela jopa soitti Cellalle ja sai vastaukseksi pelkkää puhelimen masentavaa tuuttausta. Tuut tuut tuut, puhelin sanoi ja lopulta Mikaela painoi punaista luuria tiputtaen puhelimensa vahingossa kuralätäkköön. Se ei suoranaisesti auttanut luomaan hyvää fiilistä siinä tilanteessa, kun kisahoitaja oli jo puoli tuntia myöhässä. Mikaela oli selvinnyt useimmista kisoista yksin ja tulisi vastaisuudessakin selviämään, mutta ei sillä kerralla ollut varautunut siihen. Myönnettävästi tätskät kansliassa katsoivat vähän pitkään, kun Mikaela ryntäsi maksamaan itseään hevosta perässä raahaten. Tietenkään hattarapäälle ei tullut mieleen pistää jytkyään siksi aikaa takaisin koppiin. Jotenkin Mikaela onnistui välttämään myös buffetin perikadon, vaikka Lusmu olisikin halunnut mokkapaloja. Käyttäydy nätisti, niin voin ehkä hakea sulle yhden, Mikaela ajatteli kelloa vilkuillessaan. Myös ajankäyttöön oli laskettu yksi lisäkäsipari. Onneksi Lusmu käyttäytyi aina nätisti. Lisäksi kansliassa oltiin neuvottu käyttämään tallissa olevaa tilaa varustamiselle, mikä sai Mikaelan tyytyväiseksi. Verryttelystä lähtiessään meinasi Mikaela unohtaa pintelit hevosensa jalkoihin. Mitä pystyi päättelemään verkan portinavaajan ilmeestä, kisojen henkilökunnan kuumin puheenaihe saattaisi olla vaalea suomenhevosori ja se sekopäinen nainen, jolla oli sinivioletit hiukset. Mikaela jätti portinavaajan syli täynnä pinteleitä ja karkasi radalle. Toivottavasti tuomari ei katsoisi ratsukkoa yhtä järkyttyneesti. Radan jälkeen Mikaelaa vähän harmitti, ettei voinut päivitellä rataa kenenkään kanssa. Oli ironista, että vasta todellisen kiireen kaikottua Mikaela olisi eniten kaivannut kisahoitajaansa. Lusmu jäi mokkapalaa mussuttaen traileriin sidottuna Mikaelan rynnätessä autoon lukkojen taakse jätetyn puhelimen kimppuun. Cella oli soittanut viimeisen kymmenen minuutin aikana viisitoista kertaa. ”Ei hätää”, Mikaela vastasi ja vakuutti Cellan pysymään nyt kotonaan. Lusmun lastaus oli helppoa yksinkin ja pian Miksu jo ohjasikin autonsa pois tallin pihasta. Hän oli päässyt jo hiekkatien päähän, kun tajusi sen: Pintelit olivat yhä verkan portinavaajalla.
Kouluvalmennus, valmentaja Lissu T.Treenin aiheena olivat avo- ja sulkutaivutukset. Avotaivutukset alkoivat tahmeasti, taivutusta ei löytynyt tarpeeksi ja takaosa siirtyi liiaksi sen sijaan, että etuosa olisi saatu siirrettyä. Mikaela teki kuitenkin tarkkaa, nopeaa työtä ja reagoi usein jo ennen kuin annoin korjausohjeita. Sulkutaivutusten kanssa ori oli kunnolla hereillä ja hyvin ratsastettu, eikä isompia ongelmia ollut, pikkuvirheitä vain. Alkuun taivutuksia tehdiin uralla, jotta maneesin seinä tukisi liikettä. Pikku hiljaa pyysin ratsukkoa siirtymään vähä vähältä sisemmäs ja lopulta keskihalkaisijalle, jolloin seinän tuoma tuki hävisi, valitun reitin tarkkailu tehostui ja pohjetyöskentely korostui. Etenkin Mikaelan pehmeä käsi ja tarkka, napakka ulkopohje saivat kiitosta, sisäpohje taas oli välillä turhan irtonainen. Alkutahmeuksien kadottua taivutukset onnistuivat hyvin, myös avotaivutus, vaikka sulkutaivutus sujuikin koko valmennuksen ajan mallikkaammin. Ratsukko pelaa hyvin yhteen, Mikaela työskentelee tarkasti ja ottaa vinkeistä heti opikseen, Pimennusmuuttuja taas tekee uutterasti töitä heti hoksatessaan, ettei nyt ollakaan köpöttelylenkillä. Orin muoto ja askellus paranivat koko ajan, ja viimeisten harjoitusten aikana olisitte kelvanneet kouluradalle.
Kouluvalmennus, valmentaja Lissu T.Valmennuksen aiheena ja tavoitteena oli keskikäynnin kokoaminen. Mikaela ratsasti alusta asti siististi ja tarkasti, vaikka pohje hakeutuikin helposti liian takse. Lusmu oli alusta asti reipas ja virittäytynyt työntekoon, alkuverryttelytkin sujuivat sellaisella tehokkuudella, että olisivat käyneet jo varsinaisesta treenistä.Keskikäynti löytyi näppärästi, kun sitä lähdettiin hakemaan, vaikka Mikaelan pohje seilasikin välillä omilla teillään. Lusmu liikkui hyvin ja aktiivisesti koko kropallaan, muoto meni hetkittäin turhankin syvästi, mutta Mikaela sai ratsunsa nopeasti takaisin ruotuun. Kokoamista sai hetken hakea, vaikka Lusmu miten oli virkaintoisena niin kokoamisen hoksaamiseen meni hetki, ori kun koetti vain posottaa menemään hienoa keskikäyntiään. Jahka Lusmukin hoksasi, mitä haettiin, kokoaminen alkoi sujua. Taas muoto lähti syvenemään liikaa, Mikaela kuitenkin korjasi tilanteen aina. Kaiken kaikkiaan valmennus sujui hyvin, ratsukko pelasi mainiosti yhteen, virheet korjattiin hyvin joka kerta ja meno oli tasaista. Kotitreeneissä Mikaela saa kiinnittää huomiota pohkeisiinsa ja Lusmun muotoon. Ratsukkoa oli ilo valmentaa, meno oli rentoa ja sujuvaa vähän vakavammasta treenaamisesta huolimatta.
Kouluvalmennus, valmentaja rooValmennus aloitettiin alkuverryttelyllä. Pyysin ratsukkoa ensin kävelemään hetken aikaa pitkin ohjin. Tämän jälkeen ratsukko sai ravailla kevyessä ravissa vapaasti. Ori liikkui hyvin ja ratsukon meno näytti hyvältä. Kevyen ravin jälkeen harjoitteluvuorossa olivat pohkeenväistöt.Aluksi ori ei kuunnellut pohjetta kunnolla, mutta alkoi pian lämmetä ja väistöt alkoivat sujua kokoajan paremmin. Kun väistöjä oltiin tehty molempiin suuntiin sai ratsukko levähtää hetken käynnissä. Tämän jälkeen harjoitteluvuorossa oli laukka. Ratsukko ravasi muutaman kierroksen ja siirtyi sen jälkeen laukkaan. Ori laukkasi hyvin, mutta takapää ei ollut kunnolla mukana. Pyysinkin ratsastajaa kesittymään siihen, että ori laukkaa hyvin eteen ja takapää pysyy mukana. Laukka alkoikin pyöriä pikkuhiljaa paremmin ja orin ryhti parani huomattavasti. Lopussa ratsukko teki vielä muutamat pienet väistöpätkät laukassa ennen loppuverryttelyä. Loppuverryttelyksi ratsukko ravaili ensin maneesissa, jonka jälkeen he lähtivätkin maastoon kävelemään.
Kouluvalmennus, valmentaja rebelyMikaela odotti minua Pimennysmuuttujan kanssa kentällä. Ori napitti minua syvälle silmiin ja ihastuin välittömästi sen persoonalliseen väriin. Pari oli jo verrytellyt itsekseen ja pääsimme aloittamaan laukannostot käynnistä suoraan. Lusmu oli pirteällä päällä ja se nosti laukat jopa hieman liian vauhdikkaasti sekä osittain ravin kautta. Pyysin Mikaelaa ottamaan muutamaan puolipidätteen ja sen jälkeen antamaan pienet, mutta selkeät avut laukannostolle. Lusmu nosti napakasti laukan ja kehotin ratsukkoa laukkaamaan kerran kentän ympäri. Yhtäkkiä kentän viereisestä metsästä lennähti ulos pöllö, mutta ori ei ollut siitä moksiskaan, vaan jatkoi matkaansa tavalliseen tapaan. Nostimme laukan vielä muutaman kerran käynnistä. Kummankin keskittyminen oli nyt huipussaan, joten teimme tunnin lopuksi vielä muutamia laukanvaihtoja käynnin kautta. Vasen laukka tuntui hieman löysemmältä, joten kehotin Mikaelaa kiinnittämään tähän huomiota tulevilla harjoituskerroilla. Loppuverryttelynä ratsukko suuntasi maastoon. |
virtuaalihevonen