Kayleigh's Curley Pemble

Isä Boombox Beatsticks on rautias 86cm korkea minishetlanninponiori, joka on kotimaassaan Iso-Britanniassa tunettu erityisesti näyttelykehistä. Orista yritettiin nuorempana saada valjakkoponia, mutta omistajansa mukaan lievän käyttäytymishäiriön ja olemattoman työmoraalin omaava ori aiheutti ainoastaan harmaita hiuksia ja pahaa mieltä. Beatsticks esiintyy aina silloin tällöin omistajansa esittämän näyttelyiden käyttöluokissa - lähinnä ohjasajossa. Vaikka Beatsticks ei aina näyttelykehissä esiinnykään täysin edukseen, voittaa se aina tuomarit puolelleen tuuhealla otsatukallaan sekä ryhdikkäällä olemuksellaan. Luonteeltaan Beatsticks, kuten todettua, ei ole mistään helpoimmasta päästä, mutta ei mikään mahdotonkaan. Omistajan mukaan orilla on kyllä luojan kiitos jonkinnäköistä tilannetajua, sillä Beatsticks kyllä käyttäytyy silloin, kun on pakko. Beatsticks toimii Britanniassa nykyään kysyttynä jalostusorina, joka periyttää jälkeläisilleen hyvää rakennetta ja elastisia liikkeitä. Omistaja kuitenkin varoittaa, että tammojen olisi hyvä olla luonteeltaan kilttejä ja rauhallisia, jotta vältytään katastrofeilta. Beatsticksillä on toista kymmentä jälkeläistä.

Isänisä Pineapple Duple JD oli syötävän suloinen rautiaankirjava minishetlanninponiruuna, joka kilpaili menestyksekkäästi valjakkoajossa. Se oli tuttu näky esimerkiksi Britannian mestaruuskilpailuissa, ja tekipä se omistajansa kanssa myös muutamia ulkomaanmatkoja kansainvälisiin kilpailuihin. Tuttavallisemmin Dumbosta kaavailtiin alunperin jalostusoria, mutta valitettavasti 84cm korkeasta miniorista ei koskaan kasvanut mitään rakennekukkasta. Se astui nuorempana muutamia tammoja, ja onneksi sopivien tammojen kanssa siitä ehti jäämään muutama hyvinkin menestynyt jälkeläinen. Dumbon kasvattaja myi orin paikalliselle valjakkoharrastajalle, jonka luona ori ruunattiin ja siitä leivottiin todellinen ruusukehai. Luonteeltaan Dumbo oli kujeileva ja vilkas, mutta erittäin kiltti.

Isänisänisä Joyhood's Apache oli 86cm korkea voikko minishetlanninponiori, joka toimi menestyksekkäänä jalostusorina. Se syntyi Hollannissa, mutta myytiin nuorena Iso-Britanniaan shetlanninponikasvattajan hoiviin. Apache menestyi hyvin näyttelyissä ja se oli kysytty ori hyvän luonteensa sekä korrektin rakenteensa ansiosta. Apachella on kymmeniä jälkeläisiä, joista muutama syntyi jo sen Hollanti-vuosina.

Isänisänemä Tacky Temptation JD oli rautiaankirjava 82cm korkea tamma, joka kilpaili paljon näyttelyiden agilityluokissa. Tacky Temptation ei ollut rakenteeltaan mikään ihmeellinen, mutta se rakasti touhuta ihmisten kanssa. Niinpä se teki myös paljon esiintymisiä erilaisissa ponitapahtumissa. Vanhoilla päivillään tamma toimi siitostammana ja sai neljä upeaa jälkeläistä.

Isänemä Fresco's Strapping Lizzie oli hyväluonteinen rautias minitamma, joka teki menestyksekkään kisauran valjakkoponina ennen valitettavaa loukkaantumista. Lizzie toipui vammasta, mutta valitettavasti se ei enää koskaan palannut entiseen loistoonsa. Omistaja näytti tammaa muutamissa näyttelyissä, ja yllättäen tamma ihastutti tuomareita ympäri maata. Todellinen onnenpotku oli, kun eräs shetlanninponikasvattaja kiinnostui tammasta ja Lizzie pääsi nauttimaan loppuelämästään siitostammana. Siitä kuoriutuikin todella huolehtiva ja hyvä emätamma, josta ehti jäämään viisi hyvärakenteista jälkeläistä. Luonteeltaan vain 78cm korkea Lizzie oli äärimmäisen kiltti ja rauhallinen, ja sillä oli korkea työmoraali. Oli onni onnettomuudessa ettei Lizzie turhautunut loukkaantumisen ja pitkän sairasloman myötä, ja sen hieman harvinaisempi suku saatiin rikastuttamaan shetlanninponien sukulinjoja.

Isänemänisä Canterbury's Lucas oli 80cm korkea ruunikko minishetlanninponiori, joka oli tuttu nimi kaikille valjakkoajoharrastajille. Lucas suorastaan dominoi shetlanninponien mestaruuskisoja voittaen useampana vuonna peräjälkeen. Lucas oli luonteeltaan erittäin energinen ja rasavilli, mutta töitä se oli aina valmis tekemään kuuliaisesti. Lucas toimi kisauransa jälkeen siitosorina Pohjois-Englantilaisella shetlanninponisiittolalla, ja sillä on lähemmäs toista kymmentä valjakkoajossa menestynyttä jälkeläistä.

Isänemänemä Iby Skies oli 79cm korkea rautias minitamma, joka toimi suuren osan elämästään erään ratsastuskoulun maskottiponina. Iby Skies oli luonteeltaan uskomattoman kiltti, ja pienet ponitytöt eivät koskaan kyllästyneet hoivaamaan sitä. Tamma oli myös ajokoulutettu ja sen mielipuuhaa oli kuskata tallityttöjä kärryillä läheisellä metsäpolulla. Iby Skies myytiin hieman vanhempana kasvattajalle, joka oli siitä kovin kiinnostunut juuri rauhallisen luonteensa vuoksi. Iby Skies ehti varsomaan viisi sievää jälkeläistä.

Emä Kayleigh's Cutterfly on Jane Kayleighin kasvatti jo kolmannessa polvessa. Supersuloinen rautiaankirjava minitamma on ensimmäinen, jonka kanssa Jane on uskaltautunut myös valjakkoajon maailmaan. Jane onkin Cutterflyn kanssa valmentautunut kansainvälisen tason valjakkovalmentajan opeissa, ja he ovat menestyneet hienosti noviisin tason kilpailuissa. Sen suurempia tavoitteita Cutterflyn kilpauralle ei olla asetettu, sillä siitä on kuitenkin tarkoitus tulla emälinjansa veroinen siitostamma. Luonteeltaan 82cm korkea tamma on äärimmäisen kiltti ja rauhallinen taivaanrannanmaalari, joka ei juuri korvaansa heilauta tapahtuipa sen ympärillä mitä tahansa. Jane kertoo Cutterflyn olevan koko perheen yhteinen poni, jonka kanssa varsinkin hänen lapsensa tykkäävät puuhastella. Cutterfly on menestynyt kohtalaisesti myös näyttelykehissä, mutta sporttinen tamma on monesti ollut hieman turhan kevyt tuomareiden mieleen. Minihandler-luokissa Cutterfly on tuttu näky, ja sitä kautta se on Janen lapsien kanssa kahminut monet kymmenet ruusukkeet. Cutterflyn tulevaisuus on vielä hieman avoin, mutta varmasti siitä tulee emänsä veroinen siitostamma.

Emänisä London Walz oli voikonkirjava minishetlanninponiori, jonka varmasti lähes kaikki poni-ihmiset tiesivät vähintäänkin nimeltä. London Walz keräsi elämänsä aikana hirvittävän määrän ruusukkeita ja pokaaleita jo ensimmäiseltä näyttelykaudeltaan lähtien. Tuskin on olemassa mitään näyttelytitteliä, mitä tämä ori ei olisi elämänsä aikana voittanut - eikä syyttä! London Walz oli 83cm korkea ja rakenteeltaan erittäin sopusuhtainen ja raamikas. Kilpakumppaneistaan se erottui kuitenkin edukseen laadukkaalla liikkumisella. London Walz on erittäin yleinen nimi varsinkin käyttöponien sukutauluissa nimenomaan liikkeiden periyttämisen vuoksi. Sen useat kymmenet jälkeläiset ovatkin niittäneet taisaista menestystä valjakkokentillä ja erityisesti koulukokeilta. London Walz itse toimi ainoastaan näyttely- ja jalostusorina, vaikka se oli kyllä ajolle opetettu. London Walz vaikutti ulkopuolisen silmin hyvinkin hankalaluontoiselta, mutta se oli selkeästi yhden ihmisen poni, joka omistajansa seurassa oli säyseä kuin lammas.

Emänisänisä DeeDee Division oli voikonkimonkirjava 84cm minishetlanninponiori, joka syntyi Iso-Britanniassa, mutta myytiin 10-vuotiaana Ruotsiin. DeeDee Division kilpaili kohtalaisella menestyksellä valjakkoajossa ja menestyi näyttelyissäkin ihan tyydyttävästi, mutta koskaan se ei niin sanotusti räjäyttänyt pottia. Luonteeltaan Divison oli kuitenkin erittäin hyväkäytöksinen, joten tilaisuuden tullen se myytiin oiken mieluusti Ruotsiin värijalostuksesta kiinnostuneelle kasvattajalle. Divisionilla on joitakin jälkeläisiä Englannissa ja kymmenkunta Ruotsissa.

Emänisänemä Callaghan's Goa oli rautias 81cm korkea minitamma. Se kilpaili koko ikänsä valjakossa parivaljakkona täyssisaruksensa kanssa ja omistaja-kasvattajansa ohjastamana. Se valjakko olikin Englannissa hyvin tunnettu, koska hurmaavat minishetlanninponisisarukset eivät varmasti jättäneet ketään kylmäksi. Valjakko teki myös esiintymisiä erinäisissä tapahtumissa. Vanhoilla päivillään eräs ponikasvattaja liisasi Goaa ja siitä ehti jäämään maailmaan kolme jälkeläistä.

Emänemä Kayleigh's Pixie Chick oli erittäin kiivasluontoinen 80cm korkea rautiaankirjava minitamma, joka kyllä järjesti Jane Kayleighin talleilla päiväohjelmaa ihan riittävästi. Pixie Chick koulutettiin ajolle ja siitä toivottiin valjakkoponia, mutta valitettavasti tamman luonne ei oikein soveltunut kisaamiseen, ja sen kanssa tyydyttiin kärryttelemään ainoastaan kotioloissa. Jane kiersi Pixie Chickin kanssa monissa näyttelykarkeloissa menestyen kiitettävästi. Pixie Chick keräsi usein myös yleisön puolelleen tuuhealla ja pörröisellä harjallaan, josta muodostui sen eräänlainen tavaramerkki. Kotona tämä viheliäs tamma karkaili harva se päivä ja muutamia kertoja sitä jouduttiin etsimään ihan koko naapuruston voimin. Pixie Chick oli kuitenkin Jane Kayleighin yksi parhaimmista siitostammoista, ja siitä jäikin useita jälkeläisiä, jotka ovat menestyneet hienosti niin käyttö- kuin jalostusponeina. Jane itse kertoo, että kaikista hankaluuksista huolimatta päivääkään Pixie Chickin kanssa hän ei vaihtaisi pois.

Emänemänisä McCormick II oli mustankirjava 81cm korkea ori, joka oli erittäin tunnettu jalostusori. Se tuli Iso-Britanniaan Hollannista, jossa se oli ehtinyt tehdä vakuuttavan uran valjakkoponina ja muutaman vuoden ajan myös jalostusorina. Iso-Britanniassa se kiersi näyttelyissä, mutta tuomarit eivät aina pitäneet sen selkeästi hollantilaisesta rakennetyypistä. Tammojen omistajia ori kuitenkin kiinnosti luonteensa sekä käyttöominaisuuksiensa puolesta. Lisäksi Cormick on tuonut uutta linjaa englantilaisien shetlanninponien sukuihin.

Emänemänemä Daisy's La Fleur oli Jane Kayleighin ensimmäinen minishetlanninponi. Se oli rautiaankimo 79cm korkea tamma, joka päätyi Janelle hänen ystävänsä kautta. La Fleur asui ponikasvattajalla, mutta tallipalon seurauksena talli lopetti toimintansa ja ponit myytiin pilkkahintaan ympäri Englantia. Janen ystävä osti syötävän suloisen La Fleurin, ja myöhemmin se tuli Janen hoiviin. Tämän tamman myötä Jane kiinnostui ponikasvatuksesta, ja hienoa jälkeä on tullut! La Fleur ei ollut luonteeltaan mitenkään helppo tapaus, mutta se oli loistava emätamma ja kaunis kuin kukka.